Metsämerkintöjä: Repoveden reissu

Olin kuluneen viikonlopun vaeltamassa Repoveden kansallispuistossa. Kylläpä teki taas hyvää! Metsässä ihminen lepää. Vaikka rehkii kuormansa alla mäkiä ylös-alas tarpoen, lepää pää hiessä ja mieli tyynenä.

Matkan aloitimme Lapinsalmen parkkipaikalta, mistä lähdimme ympäri kansallispuistoa vastapäivään kiertäen, Kaakkurinkierrosta mukaillen.

Reitti kulki Lapinsalmen sillalta Katajajärven itäpuolta, Kuutinkanavan ja Mustalamminvuoren kautta Olhavan laavulle, missä pidimme melko pitkän lounastauon.

Romahtanut jyrkänne, kuvan taka-alalla Kuutinkanavan uittoränni

Saari

Näkötorni Mustalamminvuorella, huh!

Olhavan lampi, pikkuisen jäässä

Olhavanvuorelle kapuamisen jälkeen piti vähän kiristää kävelytahtia, sillä iltapäivä oli jo pitkällä. Oikaisimme tienpohjia pitkin pienen pätkän itään ja auringonlaskun aikaan olimme Valkjärven kaakkoiskulmassa. Kirnuhuoko oli aivan todella upea paikka, mutta siitä ei enää kuvaa saanut, sillä kuljimme tuon mahtavan rotkon läpi puolipimeässä. (Tänne täytyy tuoda lapset joskus!) Viimeisen tunnin kävelimme puolipimeässä, mikä oli kyllä ihan tietoinen riski ollutkin, ihan kiva kokeilla pimeässäkin reitin löytymistä. Yöpaikkaamme Lojukosken kodalle saavuimme viiden maissa, juuri kun pimeys syveni totaaliseksi. Päivämatkaa kertyi aika tasan 11 kilometriä.

Klo 16.27, reilu kilometri matkaa jäljellä

Repovedellä on neljä vuokrattavaa kotaa. Eka kerta kun kukaan meistä yöpyi tuollaisessa, ja olimme positiivisesti yllättyneitä. Kota oli siisti ja hyvinvarusteltu. Erityiskiitokset annamme valmiiksi pilkotuista klapeista, isosta nuotiokattilasta ja -pannuista, sekä erittäin toimivasta nuotiosijasta, jonka savu ei jäänyt kotaan ollenkaan vaan avonainen hormi toimi hienosti. Täysin avoimen hormin takia kodassa ei tietenkään lämpö juuri pysynyt sisällä. Nukkumaan mennessä nuotioon jäi hehkuva hiillos, ja aamuyöllä lämpötila laski lähelle ulkolämpötilaa eli nollan tuntumaan.

Yksi vaelluskavereista oli järjestänyt meille muille ihan mahtavan yllätyksen: papuruuan hautuessa padassa kaivoi hän rinkastaan esille pienen uunin ja suklaakakkuainekset! (Ja pullon punaviiniä.) Ihan mahtavaa. Uuni toimii nuotion vierellä lämpöä heijastaen, valmistaja on ruotsalainen SF-canoe. Hyvin toimi, ja kakuista tuli maistuvia. <3

(Näyttääpä lasti takapainoiselta, ei kuitenkaan ollut, tuo valtava makuualustarulla ei paina mitään.)

Sunnuntaina heräilimme pikkuhiljaa jatkamaan matkaa. Sulkusalmi,Tervajärven länsiranta, Talas. Lounastauko ja tulusten käytön harjoittelua. Määkijällä emme kurkanneet nuotiopaikkaa ollenkaan, vaan heitimme rinkat mättäikköön ja kiipesimme Terrilahden pohjoispuolella olevan jyrkänteen päälle geokätköä etsimään, ihan pikaisesti ennen kuin aurinko laskee. Kyllä kansallispuistossakin kannattaa välillä poiketa merkatulta reitiltä! Taas niin upeat maisemat, ettei sanat riitä kuvailemaan. Kiitokset kätkön tekijälle, hienoon paikkaan meidät opastit.

Yllättävän karu maisema, melkein tuli mieleen Kainuu.